”Niin vaikeni ääni tassujen, sammui liekki suuren sydämen. Jätti surun suuren, aivan valtavan, sisintä hiljaa kuin riipien kalvavan. Ei enää virkaa talutushihnalla, lämmittäjää kylmillä varpailla. Poissa katse tummien silmien, ja se haukku – sitä enää kuule en.” Siitä on nyt vähän yli kuus vuotta, kun meille tuli ensimmäinen lemmikki. Semmonen pieni, valkonen karvapallo saatiin jalkoihin …