Savon lahja maailmalle!

Jatketaan jääkiekko linjalla:

En ole koskaan ajatellut ulkomaalaisia pelaajia mitenkään kummallisina. Okei, joku suomenruotsalainen sai  silmäni kiiltämään, mutta ei kukaan muu. Viime syksynä edessäni seisoi nuori Tsekkiläinen. En ole koskaan pelännyt pelaajan kohtaamista niin paljon, kuin silloin pelkäsin. Tästä voi syyttää kielimuuria. Parin sanan jälkeen saatiin tarvittava kuva ja kaikki oli taas hyvin. Hän jatkoi pelejä ja minä istuin katsomossa, mutta joku oli silti erilailla. Hänessä oli jotain mielenkiintoista, joka jäi mieleeni. Ymmärsin, että hän olisi se joka voisi kertoa minulle erilaisesta jääkiekko kulttuurista. Erilaisista faneista ja erilaisesta maasta. Hän myös opetti minulle jotain tärkeää. Hän opetti, ettei koskaan voi kokea jos ei uskalla lähteä. Unelmia  ei voi saavuttaa, jos tarttuu kiinni vanhaan. Halusin nähdä hänen maailmaansa. Kuulla millaista jääkiekko on Tsekissä. Millaisia katsojat ovat. Mitä siellä on, sitä mitä meillä ei ole. En koskaan uskaltanut kertoa hänelle, olevani kiinnostunut hänen jääkiekosta. Ja viimein kun ajattelin kerätä rohkeuteni ja kertoa… hän oli jo lähtenyt! En koskaan kuule Tsekkiläisestä jääkiekosta, mutta muistan aina sen nuoren pojan hallin pihalla. Kiitos!