Savon lahja maailmalle!

Oon kirjottanu ystävyydestä, rakkaudesta ja sankareista. Nyt keksin aiheen, josta en oo viel kirjottanu. Ennakkoluulot. En tarkota nyt niitä normaaleja ennakkoluuloja. Tarkotan sellasta ennakkoluuloa, jonka itse omistin viime kesänä.

Oon tosi kova jääkiekko fani. Ollu jo monta monta vuotta. Savolaisena ihmisenä sydämeni on Mikkelin Jukureitten puolella. Muistan kauden 2010-2011 karvaan tappion Vaasan Sportille. Muistan sen kaiken katkeruuden kaikkea Vaasaa kohtaan. Kesällä, kun se hopea oli muuttunu vähän kirkkaammaks, vastaani luisteli Sporttilainen.  Tovin kuljeskelin samoja käytäviä kyseisen nuoren miehen kanssa, kunnes mulle selvis tää ”Vaasa”. Mielen valtas heti se katkeruus ja mielikuvat niistä Sporttilaisista. Silmien eessä seiso huutelevat Sport fanit. Ajattelin, etten koskaan tuu sulattamaan tota ihmistä. En pelaajana, en ihmisenä, en minään. Olin täynnä ennakkoluuloja. Mutta osittain pakon edestä mun piti kohdata hänet ja monta kertaa. Jokasella kohtaamisella ennakkoluulot karisi. Kesän jälkeen en enää jutellut Sporttilaisen kanssa,  vaan toisen lempipelaajani kanssa. Ymmärsin, ettei pelaajat voi valita missä ne pelaa. Ne pelaa siellä missä saa peliaikaa. Enää en  lyö leimoja joukkueen takia, vaan katson millasia ihmiset todellisuudessa on.

Pahoitteluni tällä Sporttilaiselle, että toin kesän alussa esille tän Vaasa vihani. Todella hienoja ihmisiä on harvassa, sä olet sellainen!