Savon lahja maailmalle!

Tossa parin viikon päästä olis sun synttärit. Paljos niitä vuosia tulis? Melkein se 30!Et vaan oo enää juhlimassa.

Mä luulin et oon näiden melkein kolmen vuoden aikana olisin jo saanu käsiteltyä tän asian.Olisin saanu vaan ne hyvät muistot jäämään ja pois tän surun. Nyt yöllä tajusin, et mä oikeesti tarviin sua täällä vielä! Me kaikki tarvitaan. Sun ystävät on munkin ystäviä ja sä esittelet mut ihmisille. Sun piti auttaa mua ettiin kampaaja prinsessapäivälle ja mun piti pyytää sua tanssimaan mun kanssa, miksen mä sitä muistanu silloin? Sä sait mut suuttumaan aina hetkessä, mut rakastin sun kanssa juttelua. Sä olit aina siinä hetkessä ja annoit kaikkes, sä elit täysillä. Halusin sillo ja haluisin vieläkin olla yhtä rohkee kun sä, ottaa kiinni unelmista ja antaa niiden viedä. Mä en oo vieläkään päässy haudalle viemään viimesiä jäähyväisiä, mutta lupaan et tuun sinne joku päivä. Sytytän sun haudalle kynttilän, sun muistolle. Mun ystävän muistolle. Jos saisin sut nyt takasin antasin sun kutsuu mua pieneks ihan koska vaan, ilman et suuttuisin. Oikeestihan mä olin pieni, ihan pentu viel sillon. Mut sä autoit mua kasvamaan, autat vieläkin. Vaikka elämä jatkuu, mä tiedän et sä suuttuisit jos jäisin roikkumaan entiseen ja itkisin sua, silti muistot kestää. Sä olit hetken, liian pienen hetken, osa mun elämää ja nyt oot kaunis muisto. Oon itelleni vihanen, etten sillon välittäny pitkään aikaan. Mä juttelin sulle vaan hetkee ennen kun lähit pois, mut sen jälkeen en ees miettiny miks susta ei kuulu.

”Heittäkää arkulle varovasti multaa,
siellä on Aki,
siellä on kultaa.”

Hyvää syntymäpäivää, etukäteen!