Savon lahja maailmalle!

Tämä kirjoitus on ehkä teksti kasvamisesta, tai ystävyydestä. Toisaalta tämä on teksti unelmista ja ”meistä”.

Olimme täysi-ikäisyyden kynnyksellä. Toinen päättämässä koulunsa, toinen vasta toisella. Olimme erilaisia, mutta sisältä silti yhtä lapsen mielisiä. Meillä molemmilla oli unelmia. Sinä vain olit se, joka tahtoi toteuttaa ne. Minä en ollut valmis, en ole vieläkään. Puhuimme sanomatta mitään. Miten yhteen yöhön mahtuu niin monta eri tunne skaalaa? Nauroimme sydämen kyllyydestä, hetken päästä kyyneleillä ei ollut rajaa. Mikä erikoisinta, vain minä itkin. Vain minä olin se heikko, joka ei kestänyt totuuksia. Sinä pysyit minunkin puolestani pystyssä. Jokaisen vakavan keskustelun jälkeen sinä sait minut nauramaan. Se olet vieläkin sinä, joka tekee yksinkertaisista asioista hauskoja.

Minuutit muuttuivat tunneiksi, tunnit päiviksi, päivät kuukausiksi. Sinä otit askeleet, joita minä vasta hapuilen. Ajan kuluessa olen ymmärtänyt sen kuinka olit valmis levittämään siipesi ja minun tehtäväkseni jäi päästää irti. Jos en olisi päästänyt, en olisi ollut ystävä. Minä olen valmis sanomaan sinulle ”Olen ylpeä sinusta. Olet ihana!” En vaadi samaa sinulta, mutta toivon sitä.

P.S.

http://www.youtube.com/watch?v=uzB-XxCd9kw