Savon lahja maailmalle!

Tänään on hyvä päivä kirjoittaa rakkaudesta. Ei siitä käsi-kädessä kaduilla kävelemisestä. Uh, ei mitään niin siirappista! Mieluiten siitä mitä minulla on ympärilläni. Rakkaudesta ystäviini. Juttelin viime yönä hetken ystäväni kanssa netissä. Suljettuani koneen jatkoimme tekstiviesteillä vielä juttua. Huomasimme keskustelun lomassa, kuinka tyhmiä juttumme oikeasti ovat. Silti, kaikesta siitä juttujen huonoudesta välittämättä, olin onnellinen. Olin onnellinen siitä, että minulla oli ihminen jolle voin laittaa viestin. Minulla oli ihminen, joka jakoi tyhmät jutut ja huonot vitsit kanssani. Suurin osa ystävistäni asuu kaukana, joten heitä ei näe usein. Huomaan odottavani heidän näkemistään, jo monta päivää ennen kuin se tapahtuu. Odotan sitä hetkeä, kun pääsen halaamaan heitä pitkästä aikaa. Tai kuulen heidän laulavan. Saan pitää heitä kädestä. Tai he vain istuvat vieressä. Huomaan odottavani niitä pieniä asioita. Kahvilla käyntiä, tai yhdessä kotiin kulkemista. Silloin elämää tärkeämpiä ovat ne yksinkertaiset keskustelut, koulusta… jääkiekosta… tai mistä vain!

Mutta miten rakkaus ja ystävät liittyvät toisiinsa? Hmm… Minä rakastan ystäviäni. Yksinkertaista, eikö? Pist, ei se oikeasti ole yksinkertaista. Tämä herättää jatko kysymyksiä: Kuinka? Miksi? Mistä tiedän? Miten se ilmenee? Loputtomasti kysymyksiä, joihin kaikkiin ei löydy vastauksia! Voin muutamaan kysymykseen vastata helposti:

Kuinka rakastan heitä?

Rakastan olemalla läsnä, antamalla aikaani ja tukemalla heitä. Rakastan uskomalla heihin ja tukemalla heitä. Rakastan antamalla anteeksi kaikki tyhmyydet, joita he tekevät.

Miksi rakastan heitä?

Rakastan, koska ilman heitä ei olisi minua.

Mistä tiedän että rakastan heitä?

Tiedän sen tästä ikävän tunteesta ja siitä rauhallisesta, hyvästä olosta, joka minut valtaa kun he ovat läsnä.

Miten ilmenee se, että rakastan heitä?

Se ilmenee sillä, että olen. Olen heitä varten, heidän kanssaan. Ilman heitä, en olisi mitään.

Ja lopuksi. Mistä tunnet sä ystävän?

P.S. Rakastan sinua<3